Visa Kopun blogi kiinnostavista asioista

Tilaa RSS-syöte. Vanhempia kirjoituksia löytyy arkiston ja haun kautta. Yhteyden minuun saa sähköpostilla, visa@visakopu.net.

Tätä kirjoitusta edellinen kirjoitus oli Tiistai 25. helmikuuta 2003 klo 08:37 ja seuraava kirjoitus on Tiistai 25. helmikuuta 2003 klo 12:10.

Tiistai 25. helmikuuta 2003 klo 09:56

Tiistai 25.2.2003 klo 09:56. Joku muu.

Tialla on muiden eläinten ohella myös aika monta hiirtä. Minusta hiiret ovat lemmikkinä aika tylsiä, koska niiltä ei saa samalla tavalla palautetta kuin esimerkiksi koiralta tai marsulta, jotka reagoivat siihen, että niitä rapsuttaa. Hiiret reagoivat kaikkeen lähtemällä pakoon. Toisaalta ne näyttävät kovin inhimillisiltä, kun ne pitelevät ruokapalaa pienissä sormissaan - tai varpaitako ne ovat. Hiiren elinkaari on kovin lyhyt, mutta se mahdollistaa myös niiden jalostamisen ihan eri syklillä kuin esimerkiksi koiran, joka kai yleensä saa pentueensa vasta kolmivuotiaana.

Tian hiirillä ei varsinaisesti ole edes kutsumanimiä, koska usein niitä ei edes erota toisistaan (ainakaan minä), mutta yksi suosikkihiiri minulla on ollut: Touho. Se tuli meille pienenä ja surkeana tyttöhiirenä. Se oli huomattavan pieni ja sen turkki oli harva ja harottava. Pian tosin selvisi, ettei se mikään tyttö ollutkaan. Poikahiiriä Tia ei juuri halua pitää, koska niissä on se ikävä puoli, että ne haisevat. Kunnollisella ruokinnalla Touhon karva kasvoi tuuheammaksi. Touhon paras ominaisuus (joka ei tosin luonnossa ehkä olisi ollut hyväksi) oli sen uteliaisuus. Kun ihminen tuli häkin luokse, muut hiiret juoksivat karkuun, mutta Touho tuli kaltereiden väliin katsomaan mitä tapahtuu. Ikävä kyllä Touhostakin jo kohta aika jättää.

Kommentit

Kommentointi on suljettu.