Visa Kopun blogi kiinnostavista asioista

Tilaa RSS-syöte. Vanhempia kirjoituksia löytyy arkiston ja haun kautta. Yhteyden minuun saa sähköpostilla, visa@visakopu.net.

Arkisto: Kesäkuu 2005

Mikä iPod on edullisin?

Keskiviikko 29.6.2005 klo 10:21. Apple ja Mac.

Joku ulkomainen blogi vertaili muutamia kuukausia sitten iPodien hintoja laskemalla megatavujen hintoja. Nyt kun Apple uudisti iPod-malliston on hyvä laskea eri iPodien edullisuutta suomalaisesta näkökulmasta. Hinnat on otettu 29.6.2005 Suomen Apple Storesta.

Taulukosta näkee, että iPod tulee merkittävästi edullisemmaksi kuin iPod shuffle ja iPod mini.

iPod shuffle
iPod shuffle
512 Mt
iPod shuffle
iPod shuffle
1 Gt
iPod mini
iPod mini
4 Gt
iPod mini
iPod mini
6 Gt
iPod U2 Special Edition
iPod U2
20 Gt
iPod
iPod
20 Gt
iPod
iPod
60 Gt
Hinta 99 € 138,99 € 209 € 259,01 € 349,01 € 319,01 € 449 €
Megatavuja eurolla 5,2 Mt 7,4 Mt 19,6 Mt 23,7 Mt 58,7 Mt 64,2 Mt 136,8 Mt

Eurolla saatavien megatavujen määrä on laskettu niin, että yksi gigatavu on 1024 megatavua, vaikka joidenkin kovalevyvalmistajien mielestä gigatavussa on tuhat megatavua. En tiedä miten Apple gigatavut laskee.

4 kommenttia.

Mitä tänään tapahtui?

Tiistai 28.6.2005 klo 19:51. Eläimet, Omat jutut.

Romu kesäkuussa 2005

Osaisivatpa koirat puhua. Se helpottaisi tämän mysteerin selvittämistä olennaisesti.

Tulin tänään puoli kuuden jälkeen kotiin, avasin tavalliseen tapaan asunnon oven, nostin postit kynnykseltä ja avasin välioven. Vastassa oli kaaos. Eteisen lattia oli peittynyt koiranruoan päällyksistä, kankaanriekaleista ja muusta roskasta. Kaikki, joilla on joskus ollut koira, tietävät mitä pennut tekevät. Nämä elukat, hovawartsisarukset Woody ja Romu, ovat kuitenkin jo kuusivuotiaita, joten ihmetytti mistä moinen riehaantuminen. Koirat olivat jollain ilveellä saaneet eteisen puolelle koiratavaroita täynnä olevan repun, vaikka eteisen ja olohuoneen välissä on portti. Ahneita eläimiä kun ovat, oli reppuun syöty reikä ja tavarat, muun muassa ruokapussit, kiskottu ulos. Eteisen portti ei ole kiinni saranoilla, vaan se roikkuu eteiskäytävän päässä tappien varassa, ja sen avaaminen vaatii alumiiniristikon nostamisen ylös tapeilta. Nyt portti oli ensimmäistä kertaa koirien jäljiltä pois paikoiltaan, mutta se ei ollut auki, vaan jumiutunut tiukasti seinien väliin.

Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea, sillä narttukoira Woody on ainoa, joka tuollaista keksii tehdä. Sanotaan, etteivät koirat tunne syyllisyyttä, mutta kummasti Woody kulki seiniä pitkin ja yritti hyvitellä. Hetken päästä rupesin ihmettelemään, kun ei toista koiraa näy. Pelästyin, että nyt Romu on syönyt jotain mitä ei olisi pitänyt ja on tuskissaan sängyn alla tai muussa piilossa. Kun koiraa ei löytynyt sängyn alta eikä suljettujen ovien takaa työhuoneesta eikä vessasta, pelko alkoi muuttua paniikiksi. 70 neliössä ei kovin paljon ole piilopaikkoja niin isolle koiralle. Ensi töikseni soitin poliisille ja tein koirasta katoamisilmoituksen, kun en muutakaan keksinyt.

Tian kanssa pohdittiin hätääntyneinä puhelimitse, mitä on voinut tapahtua. Oliko joku vienyt Romun? Se on ehkä koirista pehmeämpi ja vaihtanut kotia useamman kerran, joten se saattaisikin lähteä suostuttelulla jonkun mukaan. Vai oliko se vahingossa päässyt ulos jonkun käytyä asunnossa päivän aikana? Tia sanoi soittavansa huoltoyhtiöön, jos joku sieltä olisi käynyt täällä, vaikka sinne on erityisesti ilmoitettu, ettei tähän asuntoon tulla mistään syystä ilman lupaa. Väliovessa on vielä iso koiravaroitus, jos tieto ei ole huoltomiehelle asti kulkeutunut. Huoltoyhtiön numeroa ei kummallakaan ollut puhelimessa, joten lähdin alaovesta katsomaan päivystyksen numeroa. Kun avasin asunnon oven, seisoi Romu rapussa odottamassa sisäänpääsyä.

Vaikka katoamisilmoitus onkin nyt peruttu, on jäljellä ihmetys. Miten koira on päässyt takalukitusta ovesta ulos? Jos kuvitellaan, että koira olisi itse murtautunut ovesta, miten sekä väliovi että asunnon ovi olivat tiukasti kiinni kotiin tullessani? Miksei kukaan ollut ilmoittanut poliisille tai huoltoyhtiölle rapussa vapaana juoksentelevasta koirasta? Luulisi, että yhdeksän tunnin aikana joku olisi rapussa käynyt ja nähnyt ison mustan koiran. Ainakin siellä kävi postinkantaja, joka todennäköisesti kulki läpi kaikki kerrokset.

Molemmat koirat ovat selvästi säikähtäneitä päivän tapahtumien jälkeen. Oliko ahdistus veljen katoamisesta syynä tavaroiden rikkomiseen? Toivottavasti edes joku avoimista kysymyksistä vielä saa vastauksen. Huomenna asiaa selvitetään ainakin huoltoyhtiön ja postin kanssa.

Päivitys: Olisiko sittenkin voinut käydä niin, että kun tulin kotiin, päästin vahingossa toisen koiran luikahtamaan ulos? Mutta kotiin on tultu samalla tavalla satoja kertoja. Tässä ei enää luota omiin muistikuviinsa.

5 kommenttia.

Julkistuksia

Tiistai 28.6.2005 klo 16:53. Apple ja Mac, Internet.

1 kommentti.

Ravintola Lehtovaara vaatii reklamaation lähettäjältä korvauksia

Sunnuntai 26.6.2005 klo 22:24. Joku muu.

CopyFraud: Lehtovaara. Back on my radar

I received a threat letter from a law firm. They are demanding me to take down my letter that is criticizing Ravintola Lehtovaara. I guess the fact that my letter is second in a Google search right after restaurants own page could make a difference. — The legal threat letter was sent by a member of Finnish BAR Antero Molander who also owns the restaurant. The letter is demanding 5000 euros per month for the damages to the restaurant. It all adds to well over 80.000 euros plus interest. The best part of the letter is: “because you don’t work in the restaurant business, you can’t simply understand the damages.”

Näin siis Suomessa! Uskomatonta. Ja eiköhän kirje saada vielä Googlen tuloksissa ensimmäiseksi: Ravintola Lehtovaara. [via Boing Boing]

28 kommenttia.

Pelle, minkä teit!

Sunnuntai 26.6.2005 klo 21:16. Joku muu.

En ole koskaan oikein pitänyt Pelle Miljoonan musiikista. Tiedän kuitenkin, että hän ja yhtyeensä ovat osa suomalaista rock-historiaa. Siksi tuntuu oikein pahalta, että Pelle on myynyt itsensä kaupallisuudelle ja vieläpä niin halvalla. “ExpressBus on siististi cool.” Mitä helvettiä?

7 kommenttia.

Kuvia Osakan akvaariosta

Lauantai 18.6.2005 klo 20:41. Eläimet, Japani, Kuvat.

Japanin-matkalla käytiin Osakan akvaariossa. Se on yksi maailman isoimmista ja hyvän kuvan sen laajuudesta antaa se, että akvaarioissa on pleksiä puolitoista kertaa maailman vuosituotanto. Toisin sanoen, jos Osakan akvaario perustettaisiin nyt, se voisi tilata puolentoista vuoden ajan kaiken pleksin, mikä maailmassa tuotetaan. Se on paljon se.

Akvaariota hallitsee valtava tilavuudeltaan 5,4 miljoonan litran ja korkeudeltaan yhdeksän metrin allas, jota kierretään spiraalin muotoisesti. Ulkokehällä on pienempiä, mutta korkeudeltaan niin ikään yhdeksänmetrisiä altaita. Vaikka tämä tarkoittaakin sitä, että saman altaan näkee ainakin kolme kertaa, on järjestely toimiva. Jokaisessa altaassa kun tapahtuu eri syvyydellä aivan eri asioita.

Akvaario on keskittynyt Tyynenmeren lajeihin. Näytillä on paitsi kaloja, myös joitakin vesilintuja ja nisäkkäitä. Lue lisää…

5 kommenttia.

Kissan mentävä aukko

Perjantai 17.6.2005 klo 09:47. Eläimet, Huumori, Kuvat.

Pesä

1 kommentti.

Kioton ravintoloista ja Japanin hintatasosta

Maanantai 13.6.2005 klo 19:24. Japani.

Kapea kerrostalo KiotossaJapanissa talot ovat hyvin pieniä, koska maapinta-alasta on pulaa. Pienimmät ovat sellaisia, että kun kadulla seisoo talon edessä ja levittää kätensä, melkein ylettyy talon reunasta reunaan. Silti melkein joka talosta löytyy myös liiketilaa. Pieniä kauppoja on joka kulmassa, myös kauempana keskustasta. Ja ravintoloita, niitä on ihan kaikkialla. Ei ole niin pientä tilaa, etteikö siihen saisi perustettua nuudelipaikan tai baarin. Ei se mitään vaikka istumapaikkoja olisi vain kaksi. Jos ne ovat täynnä, niin sitten myydään bentō-lounaita mukaan.

Kun mennään keskustaan, ravintoloiden määrä on jotain aivan uskomatonta. Suomessa ravintola voi pärjätä vain, jos sillä on sisäänkäynti katutasossa. Kiotossa näin ei ollut, vaan sieltä saattoi löytyä taloja, joissa oli kuusi kerrosta ja joka kerroksessa pari ravintolaa. Ja seuraavassa talossa lisää ravintoloita. Useimmat ravintolat mainostivat vain talon kerrosopasteessa, jossa luki ravintolan nimi ja kerros. Mitään hintoja tai ravintolan tyyliä ei kerrottu katutasossa.

Hintataso Japanissa on Suomen luokkaa. Millekään säästölomalle ei Japaniin kannata lähteä, mutta ainakaan suomalaiselle maa ei varsinaisesti ole kallis. Parturihinnat näyttivät olevan vähän Suomea kalliimpia, mutta toisaalta se mikä Suomessa pyöristetään euroon, pyöristetään Japanissa sataan jeniin eli reiluun 70 senttiin. Sadan jenin kauppoja oli paljon ja niissä tavara oli keskimäärin laadukkaampaa kuin Suomeen viime aikoina avatuissa eurokaupoissa.

Hienommissa ravintoloissa olisi varmasti päässyt tehokkaasti rahoistaan, mutta kun tyytyi keskitasoon, sai illallakin syötyä hyvin suomalaisen lounaan hinnalla. Hyvä löytö oli ketjuravintola Watami. Paikka oli vähän kuin Japanin versio Chico’sista, mitä nyt Japanissa sellaisestakin paikasta löytyy ruokalistalta vaikkapa mustekalan jänteitä (tai mitä ne sitten oikeasti olivatkaan, englanninkielisestä käännöksestä kun ei ikinä voi olla varma). Söimme ravintolassa neljä ruokalajia sekä joimme karahvillisen viiniä ja pullollisen sakea. Loppusumma oli noin 20 euroa. Kyseisen ketjun paikka oli Kiotossa taas hyvä esimerkki ravintolan sijainnista. Alhaalla oli tällä kertaa sentään japaninkielinen kuvitettu ruokalista, mutta itse ravintola sijaitsi epämääräisesti talon kuudennessa kerroksessa.

Uusimmassa Anna-lehdessä on muuten hyvä juttu Japanista. Kirjoittaja on vieraillut ihan samoissa paikoissa kuin mekin ja saanut juttuunsa taltioitua oikein hyvin sen eksyneen tunteen, joka meilläkin oli Japanissa.

Ei kommentteja.

Kylttejä Japanista

Sunnuntai 12.6.2005 klo 11:15. Huumori, Japani, Kuvat.

Kuvia kylteistä ja vähän muistakin teksteistä Kiotossa, Narassa, Osakassa ja Expo 2005 -maailmannäyttelyssä Aichissa. Lue lisää…

1 kommentti.

Mikä kumma maa tämä on?

Lauantai 11.6.2005 klo 21:30. Japani.

Iltapäivällä palattiin Suomeen. Japanissa kello olisi nyt puoli neljä aamuyöllä, mutta täällä se vuorokausi vain jatkuu.

Japani on jotenkin niin erilainen maa kuin Suomi, että vasta kun ehti kahden viikon aikana vähän tottua, niin jo heitettiin takaisin tänne toiselle puolelle maapalloa. Täällä ei erotu väkijoukosta ja autot kulkevat oikealla puolella tietä, mutta silti Suomi tuntuu oudolta. Lentokone laskeutui kuin keskelle metsää. Lauantai-iltana kauppojen mennessä kiinni myöhäisimmät viikonlopun viettäjät kiirehtivät hakemaan mäyräkoiraansa. T-paitaan ja reisitaskushortseihin pukeutuneet äidit työntävät lastenrattaita ja polttavat tupakkaa. Televisiosta tulee robottisotaa ja formuloita.

Missä ovat koulupukuiset lapset? Missä pukumiehet salkut kädessä? Molempia näki yhtä lailla niin arkena kuin viikonloppuna. Ja mitä ihmettä, enkö minä 178 sentin pituudellani olekaan enää pidempi kuin muut?

Kuvia tulee joskus. Niitä on yli neljäsataa.

2 kommenttia.

Näytä vanhemmat kirjoitukset.