Visa Kopun blogi kiinnostavista asioista
Tilaa RSS-syöte. Vanhempia kirjoituksia löytyy arkiston ja haun kautta. Yhteyden minuun saa sähköpostilla, visa@visakopu.net.
Jossain kaupungissa on maailma näytteillä
Lauantai 4.6.2005 klo 13:08. Japani.
Kävimme sitten eilen matkan alkuperäisessä kohteessa, Aichin Expo 2005 -maailmannäyttelyssä. Ja ikävä kyllä jouduimme hieman pettymään.
Jos siis olet itse aikeissa vierailla Expossa, tee kuten me emme tehneet, ja varaa etukäteen paitsi pääsylippu, myös paikat niihin kohteisiin, joissa aiot näyttelyssä käydä. Muuten esimerkiksi Toyotan huippusuosittuun robottiesitykseen saa kärvistellä jonossa neljä tuntia. Meitä ei jonotus kiinnostanut, vaan robotit jäivät näkemättä. Kannattaa huomata, että kaikkien kohteiden varauksia ei voi tehdä netissä, vaan ne joutuu tekemään puhelimitse. Enkä muista englanninkielisillä sivuilla nähneeni mitään mainintaa varausten tekemisestä. Kannattanee siis hankkia japanilaisia ystäviä ennen maailmannäyttelyyn lähtemistä.
Toyotan missaaminen oli ikävää, mutta suurin pettymys oli kuitenkin pääkohteen eli Satsukin ja Mein talon sisäpuolen jääminen näkemättä. Kyseiseen kohteeseen olisi pitänyt tehdä varaus postitse ja jonotusaika on tällä hetkellä noin kolme kuukautta. Paikkaan kun pääsee vain 800 ihmistä päivässä ja tätä kirjoittaessa reilun kahden kuukauden aikana näyttelyssä on käynyt jo lähes kuusi ja puoli miljoonaa ihmistä, joista varnasti halukkaita talossa kävijöitä olisi tuhansittan joka päiväksi. Expon työntekijä oli kovasti pahoillaan ja sanoi ettemme ole ainoita, jotka eivät tienneet etukäteisvarauksesta, mutta edes surkea ääni ei auttanut meitä portin toiselle puolelle. Lue lisää…
Kioton kuumuudessa, päivä kolme
Keskiviikko 1.6.2005 klo 15:54. Japani.
Kolme päivää Kiotossa vaeltelua on nyt takana. Japani vaikuttaa ainakin Kioton perusteella miellyttävältä ja turvalliselta matkailumaalta. Hieman meidän kielitaidottomuutemme on haitannut vuorovaikutusta, mutta ehkä ensi kerralla olemme jo opetelleet japanin kielen.
Minulle on levykaupasta tarttunut mukaan muutama Roxette-levy (ihan vaan kun niissä lukee “Made in Japan”) ja Tia on ostanut lehtiä ja askartelutarvikkeita. Hello Kitty - tai Totoro-tuotteita ei olla vielä ostettu, mutta niiden löytäminen ei ainakaan ole vaikeaa: joka kaupassa, oli se sitten vaikka ruokakauppa tai kangaskauppa, on jotain Hello Kitty -aiheista. Totoroja ja Muumeja on vähän vähemmän, mutta niitäkin noin joka toisessa paikassa. Tavaratalon eläinosastolta olisi voinut ostaa itselleen kissan, koiran tai kanan, mutta niitäkään ei ostettu.
Sää on ollut mitä mainion. Alunperin kymmenen päivän ennuste lupasi joka päivälle sadetta, mutta vielä sitä ei ole tullut. Lämpötila on ollut joka päivä reilusti yli 25 astetta ja ilma ollut kostean painostavaa. Asuinpaikkamme, Hanakiya Inn -ryokan, on varsin mukava ja kotoisa, tosin äänieristyksessä on toivomisen varaa. Ryokanin emäntä Eimi asuu perheineen yläkerrassa ja heidän aamunsa alkaa hieman turhan aikaisin. Lomalla kun voisi nukkua pidempäänkin kuin seitsemään.
Kiotolaista faunaa eli japanilaisella näppäimistöllä on rasittava kirjoittaa
Maanantai 30.5.2005 klo 13:30. Japani.
Vajaan kymmenen tunnin lennon jälkeen saavuimme aamulla Japanin aikaa Kansain lentokentälle Osakaan. Kansain lentokenttä eli tuttavallisemmin KIX. Kenttä on kuuluisa, sillä se on rakennettu tekosaarelle Osakanlahteen. Pääsaareen sen yhdistää kolme kilometriä pitkä silta. Lentokentällä on ainoastaan yksi terminaali, mutta se onkin sitten maailman pisin rakennus 1,7 kilometrin pituudellaan. Kaiken lisäksi tekosaari vajoaa koko ajan, joten insinöörien on pitänyt kehittää tekniikoita, joilla terminaali pidetään suorassa, koska muuten se saattaisi hajota liitoksistaan.
Ikävä kyllä minulla ei ollut ikkunapaikkaa koneessa laskeutumisen aikana, joten en nähnyt komeutta yläpuolelta. Terminaalikaan ei niin massiiviselta vaikuttanut, koska koko 1,7 kilometriä ei ole yhtenäistä tilaa. Mieltä lämmittää kuitenkin pelkästään ajatus siitä, että on käynyt kyseisellä kentällä. Ja parin viikon päästä sinne pääsee taas, kun kone lähtee takaisin kotiin.
Kirjoitan tätä juttua ryokanimme ilmaisella nettikoneella. Ryokan on perinteinen japanilainen bed & breakfast, jossa otetaan kengät pois sisääntullessa ja nukutaan futonpatjoilla. Ihan oikeaan ryokaniin kuuluisi vielä japanilaistyyppinen aamiainen eli kalaa ja riisiä, mutta täällä tarjolla on “continental breakfast” eli leipää ja jugurttia. Kirjoittamisesta tekee erityisen jännittävää japanilainen näppäimistö, joka väärää nappia painaessa vaihtaa tutuista aakkosista japanilaisiin. Vielä en ole keksinyt mikä nappi sen oikeastaan aiheuttaa.
Tänään olemme nukkuneet hieman pois aikaerorasitusta, käyneet syömässä okonomiyakia ja kävelleet hieman kaupungilla. Pääsimme myös tutustumaan paikalliseen eläinkuntaan, kun kaupungin halki virtaavan joen yli kulkevalla sillalla oli mies heittelemässä leivänmurusia. Mies ei suinkaan ruokkinut sorsia, vaan valtavia joessa uiskentelevia kaloja. Kalat olivat puolestaan vetäneet paikalle ravintoketjun seuraavan lenkin eli haukkoja ja haikaroita. Keskellä kaupunkia siis lensi parvi (todellakin parvi) vähintään puolimetrisiä haukkoja, jotka nauttivat joen antimista. Tämä ei aiheuttanut ihmetystä pelkästään meille, sillä kyllä paikalla oli myös japanilainen tv-kuvausryhmä taltioimassa tapahtumia.
Näytä uudemmat kirjoitukset.





