Woody

Tarinoita Woodyn elämästä: 1v 7kk – 2v 5kk

Kotipihaltamme näkyy tuomiokirkon kauniisti valaistu torni sekä Voima, Sisu, Kontio, Otso, Urho ja Apu. Iltaisin kuuluu Kruunuvuoren selän yli Korkeasaaresta sellaisia eläinten ääniä, joiden ei usko kuuluvan Suomen luontoon.

Katajanokanranta.

Elokuun 2000 alussa vaihdoimme uusiin maisemiin, rauhattomasta Vallilasta kauniille Katajanokalle. Täällä meillä on naapureina meri ja jäänmurtajat. Woody jäi kaipaamaan Vallilan kavereita ja koirapuistoa; täällä koirapuistot ovat väärässä paikassa ja niin pieniä, että suuri koira juoksee niiden päästä päähän kahdella askeleella. Kunnon leikkikavereitakaan ei täällä ole. Kun yrittää mennä koirapuistoon, siellä jo olevat lähtevät pois. Ihme porukkaa.

Woody reagoi muuton tuomaan epävarmuuteen oudolla tavalla; se alkoi liukastella portaissa. Ennen se oli kulkenut portaissa kuin vanha tekijä, nyt yhtäkkiä se huojui ja horjui niissä kuin peilillä kävelisi, ja välillä koko koira romahti lattiaan jalat levällään kuin Bambi jäällä. Woody toipui muutosta parissa viikossa ja portaissa kulkeminen alkoi taas sujua.

Woody myös jätti onneksi pahimman tuhoamisvimmansa Vallilaan. Katajanokalla viimeiset hetkensä koiran hampaissa kohtasivat kaksi marsun juomapulloa, yhdet kuulokkeet, ja pari liian alas jätettyä roskapussia.

Woody puistossa.

Olen lukenut jostain, että meri muuttaa väriään myöhään syksyllä. Se tosiaan pitää paikkansa. Marraskuun alussa harvinaisen lämpimän syksyn jälkeen meri oli aivan ruskea. Likaisen ruskea. Tätä kirjoitettaessa pääsiäisen aikoihin vesi on edelleen ruskeaa. Koskahan se muuttaa taas väriä? Jäänmurtajat ovat vielä merellä töissä, vain kaksi on satamassa. Katajanokalla ei ole enää lunta oikein missään, mutta nurmikot ovat vielä märkiä ja kuraisia.

Joulukuussa 2000 debytoimme Woodyn kanssa virallisen TOKOn alokasluokassa. Juoksusta masentunut Woody päätti herätä henkiin juuri kisojen alla, ja se esittikin sitten kehässä varsin iloista tottista riippuen minun hihassani ja takintaskussani. Ei se mitenkään hyvin mennyt, mutta tuli sieltä tulos sentään. Kolmonen vain, mutta tulos kuitenkin.

Maaliskuussa 2001 Woody kävi eläinlääkärissä kolme kertaa kuukauden aikana. Ensin kävimme pieneläinklinikalla verikokeissa, tarkoituksena oli tehdä Woodysta verenluovuttaja. Woody punnittiin, kuunneltiin sydän ja keuhkot stetoskoopilla (silloin Woody oli aivan vakuuttunut siitä, että kiltti lääkäritäti vain halasi sitä pitkään!) ja siltä otettiin pari putkea verta etutassun suonesta. Woody ei ollut koko toimenpiteestä millänsäkään. Sen veri kuitenkin osoittautui positiiviseksi, ja eläinsairaalan ystävät ei tällä hetkellä voi käyttää plussaverta, joten meidän verenluovuttajan uramme tyssäsi siihen. Saimme kuitenkin kotiimme tutkimustulokset Woodyn verestä, ja sen veriarvot olivat oikein hyvät.

Toinenkin lääkärikäynti oli tutkimus. Woodyn lonkat, kyynärnivelet ja silmät tarkastettiin Mevetissä asiantuntevan Per Axelssonin johdolla. Tutkimuksen jälkeen Woodylle tuli nukutuksesta "krapula", se oli aika apea ja oksensikin kerran. Seuraavana aamuna se oli kuitenkin jo aivan kunnossa. Olen todella onnellinen tutkimusten tuloksista. Silmät terveet, kyynärnivelet terveet (0) ja lonkat terveet (A/A).

Kolmas eläinlääkärikäynti maaliskuussa 2001 sattui kun olimme Visan kanssa Tukholmanristeilyllä. Woody oli hoidossa. Sille oli sattunut siellä ikävä tapaturma; se oli astunut lasinsiruun ja sen takatassuun oli tullut oikein ikävä haava. Woody oli sitten kiidätetty eläinlääkäriin, missä se oli rauhoitettu ja tassuun oli laitettu kolme tikkiä ja paksu side. Otimme siteen ohjeen mukaisesti pois kahden päivän kuluttua tikkaamisesta, ja haava oli jo silloin todella nätisti parantunut. Lisäksi Woody oli todella helppo ja urhea potilas. Antibiootit se söi iloisena maksamakkaran kanssa. Se ei missään vaiheessa yrittänyt repiä tikkejä, siteitä tai tossua pois. Se ei tarvinnut "ämpäriä" päähänsä eikä sen kipeää tassua tarvinnut missään vaiheessa suojata mitenkään kuin ulos mentäessä. Se olikin aika ruljanssi, Woodylla kun alkoi vielä juoksukin samaan aikaan kun sen tassu oli kipeä. Ulos mentäessä otettiin ensin housut pois ja sitten teipattiin tassuun muovipussi ja tossu. Sisälle tultaessa otettiin tossu pois, leikattiin muovipussi pois ja puettiin houdut päälle. Tukevaa kangasteippiä kului viisi rullaa, ja pieniä 1/8 kilon muovipussejakin aika pino. Tossu merkkiä Buster löytyi Kaivopihan apteekista, ja osoittautui erinomaiseksi ostokseksi.

Kahden viikon kuluttua otin tikitkin pois, ja pientä palkeenkieltä lukuunottamatta tassu oli parantunut täydellisesti. Ainoastaan minusta on tullut entistäkin vainoharhaisempi lasinsirujen kanssa - ja kaupungissahan niitä on joka paikassa...

Home is where the heart is.

Kokonaista kymmenen kuukautta Katajanokalla asuttuamme on taas aika vaihtaa maisemaa. Katajanokka on ihana, rauhallinen paikka asua ja täältä on hyvät yhteydet keskustaan. Mutta me muutimme tänne 14 neliöä isommasta asunnosta. Yhtään pahvilaatikkoa ei kämpässämme ole sentään ollut moneen kuukauteen, mutta silti tuntuu jotenkin siltä kuin muuttokuorman purku olisi vieläkin kesken. Kaikki tavarat eivät ole löytäneet paikkojaan kämpässä, eivätkä tule koskaan löytämäänkään. Kaikelle ei ole tilaa. Ja minä olen saanut kokopäivätyön, eikä Visan opiskelu ole oikein alkanutkaan. Opiskelijakämpästä joudutaan siis pois joka tapauksessa.

Woody ottaa rennosti.

Katajanokan rantoja kiertää kaunis puisto, jonka voi kiertää joko myötä- tai vastapäivään. Kolme kertaa päivässä. Välillä voi myös kävellä mantereen kautta Tervasaareen Pohjoisrannan meluista ja pölyistä laitaa. Woody ei tunnu pistävän rajoittuneita ulkoilumahdollisuuksia juurikaan pahakseen, se nuuhkii samat penkereet vaikka kolme kertaa päivässä samalla mielenkiinnolla. Mutta minä olen ihan todella kyllästynyt. 10 kuukautta on noin 300 päivää. Koira lenkitetään kolme kertaa päivässä, se tekee 900 kertaa. Ja jos tuosta luetaan pois mökillä vietetyt päivät, ne päivät kun olemme lainanneet autoa ja ajaneet jonnekin kauemmaksi lenkille tai muuten vaan olleet poissa Nokalta, jää tehtäväksi silti arviolta n.800 kierrosta Katajanokan lenkkiä. Sen osaisi jo vaikka unissaan.

Kesäkuun alussa 2001 suuntaamme muuttoautomme Kaivokselaan. Toivottavasti sieltä löytyy kavereita Woodylle.

Seuraava