Woody

Tarinoita Woodyn elämästä: 2v 6kk – 3v 8kk

Woody emäntänsä ja äitinsä seurassa.

Vielä Katajanokan aikoihin Woody yritti pomottaa minua ihan tosissaan. Kukkahattutädit vaan juoksivat pakoon kun painin koiran kanssa puiston nurmikolla. Kun koira vaan vänkäsi vastaan; en tottele, en tee, en usko. Nyt olemme viimeisen vuoden päässeet niin paljon helpommalla. Woody tietää miten ollaan ja eletään ja tekee mitä pyydetään. Sille voi jo antaa tiettyjä vapauksia joita ei olisi voinut ajatellakaan sen ollessa pentu. Tiedämme, ettei se enää yritä käyttää niitä hyväksi.

Olisikohan se sitten sitä aikuistumista, kolmevuotiaana...

Woody on edelleen sosiaalinen. Kotia se vahtii, mutta kohtuuden rajoissa. Ulkona se tervehtisi jokaista koiraa jos sen antaisi. Se tulee toimeen kaikkien kanssa, ja on todella mukava koira sen suhteen.

Kesällä 2001 Jojo-marsu kuoli kunnioitettavassa 6 vuoden iässä. Marsu oli ollut äitini kanssa mökillä jo muutaman viikon, joten Woody ei enää siinä vaiheessa osannut kaivata pikkukaveriaan.

Vaskipuisto talvella.

Kaivokselaan muutettuamme olimme aikamoisessa koulutuspimennossa vuoden. Lähistöllä ei ollut koulutuksia, eikä meillä ollut autoa jolla matkata kauemmas. Otimme vähän tottelevaisuutta itseksemme silloin kun huvitti. Jälkimetsässä kävimme silloin kun pääsimme. Talveksi ostin eläinkauppa Pet Stopin loppuunmyynnistä länkivaljaat ja rottinkiaisat Woodylle. Woody pitää selvästikin pulkan kiskomisesta, mutta itsekseen se ei juokse. Jonkun pitää taluttaa sitä.

Heinäkuussa 2002 ostimme sitten vihdoin sen auton. Punainen VW Golf on kulkupelimme. Woodylla, joka on aina ollut autohullu, on paikka takapenkillä. Sillä on omat turvavyövaljaat, joiden kanssa takapenkillä voi istua, seistä (tosin silloin kuski suuttuu) ja vaikka nukkuakin.

Pian auton ostettuamme lähdimme viettämään lomaa autoillen. Neljä päivää kuumassa autossa riitti autohullulle Woodyllekin. Sen jälkeen se ei ole enää ollut hyppäämässä kyytiin jos vieraankin auton ovi avataan sen lähellä.

Auton saatuamme pystyimme aloittamaan tottisharjoitukset elokuussa Uudenmaan Hovawarttien harjoituksissa Espoossa. Viimeisin vuosi on tehnyt ihmeitä Woodyn keskittymiskyvylle. Vihdoinkin minusta tuntuu, että tottisharjoituksissa koira ihan tosissaan keskittyy minuun, ja minun kanssani tekemiseen. Nykyään Woody ei enää vaikuta paikallamakuussakaan siltä kuin olisi jännitetyn jousen päässä, valmiina koska hyvänsä ponnahtamaan ylös.

Seuraava